Suomenlinnan rannikkotykistökillan arki pyörii melko tavalla kolmen kokonaisuuden ympärillä. Huolehdittavana killalla ovat sekä Kuivasaaren että Järvön saaret sekä aluskalustoa – erityisesti linnakevene M/S Kuivasaari. Joka kesä tekevät kiltalaiset useita satoja talkootunteja saarten ylläpidon ja merenkulkuharjoitusten eteen.
Aina kilta on kantanut huolta myös saarten luonnosta, mutta tänä kesänä on Kuivasaaressa ollut luonnon ympärillä tavallista enemmän pöhinää. Killan historiallisena ykköstehtävänä Kuivasaaressa on Sotamuseon omistamien lukuisten tykkien ja tykkiasemien kunnossapito – ja tietysti myös niiden esittely kiinnostuneille yleisöille.
Pysyvänä kiinnostuksen kohteena killalla on ollut myös saaren rakennettu kulttuuriympäristö, joka on muiden linnakesaarten tapaan vaarassa rappeutua, sillä sen enempää omistajalla kuin haltijallakaan eivät resurssit ja mielenkiinto riitä rakennusten ja rakenteiden kunnossapitoon. Kilta on antanut rakennuksille tarvittaessa ”hengenpelastavaa ensiapua”, mutta haluaisi jatkossa ottaa kunnossapidossa suuremman roolin.
Luonnosta saaressa on tosiaan aina jossakin määrin huolehdittu. Paikkoja on pidetty siistinä ja erityisesi kulkuväyliä on niitetty esittelyiden mahdollistamiseksi. Myös saaren niittyjä on ajeltu heinittymisen estämiseksi. Parhaillaan on kuitenkin meneillään Uudenmaan ELY-keskuksen tukema LinnakeHELMI -hanke, jossa luonnon ammattilaisten (Luontotieto Keiron Oy ja Hyria Koulutus) laaditaan saaren luonnon kunnossapito-ohjeistus, hankitaan siihen sopiva kalusto ja aloitetaan ammattilaisten ohjauksessa saaren luonnon johdonmukainen ylläpito.
Hanke päättyy vuoden 2026 syksyllä ja tositoimiin päästäänkin ensi keväästä lähtien, sillä selvitykset, suunnitelmat ja ohjeistus ovat nyt valmiina – myös kalusto on pääosin hankittu. Ensi keväälle on suunniteltu pienimotoisia talkoita, joissa ohjeistusta päästään testaamaan. Aina juhannuksen asti on luonnossa temmellystä vältettävä, sillä saarella pesii useita eri lintulajeja, joita ei auta kohtuuttomasi häiritä. Juhannuksen jälkeen talkoiden volyymiä voidaan lisätä.
Töitä on paljon. Vieraslajit ovat monen saaren vitsaus. Yllättäen Kuivasaaresta ei löydy kurtturuusua, mutta sen sijaan esimerkiksi Japanintatar on juurtunut saaren ikävästi. Yhtenä isona urakkana ovat pahasti rakennuksia ja muita rakenteita murtavat taimet ja puusto, jotka on karsittava. Pahimmin puusto on vallannut saaren tärkeimmäksi rakennetun kulttuuriperinnön edustajaksi luokitellun vanhan valonheitinradan, joka on useita satoja metrejä pitkä kaunis ratapenger. Havukasvustoa ja muita haitallisia kasveja on karsittava myös saaren poikkeuksellisen monimotoisilta ja kauniilta kedoilta ja niityiltä, joiden hoitoon olemmekin saaneet paljon uutta näkökulmaa. Olemme oppineet muun muassa, että siimaleikkuri ei sovellu niittyjen ylläpitoon, sillä se repii ikävästi juurikin niitä kukkia ja kasveja, jotka niityllä halutaan säilyttää ja saada kukoistamaan. Opimme pikkuhiljaa yhtä sun toista kasveista, kuten vaikkapa suojelemaan keltamataraa ja karsimaan paimenmataraa.
Kuivasaaren päänähtävyys lienee silti jatkossakin 12 tuuman kaksoistykkitorni (Obuhov). Tosin sen ja koko kasematin ampumasuunta on umpeen metsittynyt. Luonnon ennallistamishankkeeseen sopisi myös ampumasektorin raivaus – katsotaan nyt päästäänkö siihenkin aikanaan, edes osittain.
Hankkeen on tarkoitus huipentua 2026 elokuun puolenvälin aikoihin seinaariin, johon kaikki keskeiset toimijat pyritään saamaan paikalle. Seminaarissa esiteltäisiin hanke ja sen saavutukset. Seminaarinkin myötä uskotaan saatavan tukea sekä Kuivasaaren luonnon ylläpidolle että vastaaville projekteille muualla saaristossa. Seminaarin yhteydessä voisimme toteuttaa myös laajamittaiset talkoot, jossa tekijöiksi houkuteltaisiin killan ulkopuolelta saariston luonnon suojelusta kiinnostuneita henkilöitä – ja tietysti myös luonnonhoidon ammattilaisia johtamaan ja valvomaan talkootöitä. Samassa yhteydessä saataisiin tehtyä myös suursiivous, sillä pikatarkastelun perusteella saataisiin saaresta pois jopa parikymmentä jätelavallista vuosikymmenten varrella kertynyttä metallia, SER-jätettä sekä sekajätettä.
Luontotyön ammattilaiset ovat olleet siinä määrin täpinöissään saaren monimuotoisesta luonnosta, että uskon luontokierrosten suosion kasvavan. Saattaa myös olla, että harventuvien tykkijullien korvaajiksi kiltakin saa jäsenikseen jatkossa yhä enenevässä määrin luontotalkoisiin halajavia henkilöitä. Hyvä niin, sillä tekemistä saaressa on loputtomasti.
Auvo Viita-aho
Kuvat killan arkisto (jos ei muuta mainittu)
0 kommenttia