Kirsi Kostamo laatima artikkeli julkaistaan 1/2023 Rannikon Puolustajassa.
Kuivasaaren sotahistoriallisesti arvokkaan 10-tuumaisen Durlacher-tykin entisöinti.
10 ” Durlacher-tykit muodostivat ensimmäisen maailmansodan pääaseistuksen rannikollamme
kattaen esimerkiksi koko Helsingin edustan saarille rakennetun puolustuslinjan. Kuivasaaren
eteläosassa sijaitsevan tykistöpatterin rakentaminen aloitettiin v. 1915-16 osana Helsingin suojaksi suunniteltua saaristolinnoitusketjua. Suureen betonirakenteiseen patteriin sijoitettiin neljä kymmentuumaista Durlacher-tykkiä (254/45 D), joiden kantama oli 21 kilometriä. Tykit sijoitettiin omiin asemiinsa suoraan linjaan itä–länsisuuntaisesti, noin 28 metrin etäisyyksin toisistaan ja niiden ampumasektori on ollut suuntimien 123° ja 243° välillä naapuritykkiin osumisen välttämiseksi. Tykkiasemiin asennettiin puhelimet tulenjohtoa varten.
Vuosien 1931–1935 aikana yksi Durlacher korvattiin jättimäisellä Obuhov-kaksoistykkitornilla,
jonka rooli Helsingin puolustuksessa oli merkittävä toisen maailmansodan aikana. Sodan aikana iso osa Durlacher-tykeistä siirrettiin rintamalle Karjalan kannakselle, jossa ne osallistuivat aktiivisesti taisteluihin. Sodan jälkeen Durlacher-kalusto oli vanhentunutta ja se poistettiin käytöstä. Kuluneiden vuosikymmenien aikana tykit on romutettu niiden kunnon heikentyessä ja Kuivasaareen sijoitettu tykki onkin todennäköisesti viimeinen autenttiselle paikalle sijoitettu Durlacher-tykki maailmassa.
Kuivasaaren ulkoilmamuseo perustettiin 90-luvun alussa, jolloin kasematteja korjattiin ja Obuhov – asejärjestelmä kunnostettiin v. 1990-94. Vuosina 1992–1993 patteriin asennettiin kaksi Sotamuseon lahjoittamaa Venäjän vallan aikaista tykkiä. Läntisimmässä tykkiasemassa on patterin alkuperäisen aseistuksen mukainen kymmentuumainen kanuuna, joka on ollut alun perin Itä-Villingin patterissa (valmistusnumero 114, Obuhov 1906, 254/45 D). Tykki naamiomaalattiin vuonna 1993 ja patterin betonointia korjattiin 1994.
10-tuumaisen Durlacher-tykin heikkoon nykykuntoon ovat vaikuttaneet voimakkaasti
ulkosaariston ankarat olosuhteet. Tykki sijaitsee patteriston länsipäässä, jolloin siihen kohdistuvat sekä tuulet että merestä nousevat suolapärskeet, jotka ovat edesauttaneet metallin ruostumista. Tykki pysyy edelleen kasassa, mutta sen kantavat rakenteet ovat vakavasti heikentyneet. Ellei tykkiä entisöidä lähivuosina, menetetään tärkeä osa Suomen rannikkotykistön historiaa.
Peruskorjauksen suunnittelu käynnistyy
10” tykin tilan heikkenemistä on seurattu jo vuosia ja talven 2021/22 aikana päätettiin vihdoin
lähteä hankkeistamaan tykin peruskorjausta. Työn taustaksi pyydettiin kustannusarviota alalla
toimivilta yrityksiltä, johon perustuen kunnostustyölle laadittiin hankesuunnitelma ja alustava
budjetti.
Hankesuunnitelma laadittiin yhteistyössä Suomen sotamuseon kanssa, jotta entisöinti voidaan
toteuttaa aseen sotahistoriallisia arvoja kunnioittaen. Hankkeen kustannusten arvioitiin kertyvän ulkopuoliselta ostettavasta työstä, joka sisältää tykin metalliosien puhdistamisen, ruostuneiden osien uusimisen ja kiinnittämisen, sekä tykin maalaamisen. Tavoitteeksi asetettiin ensimmäisessä vaiheessa koota 100.000 € säätiöiltä ja muilta toimijoilta.
Hankehakemus sai erittäin positiivisen vastaanoton Maanpuolustuksen kannatussäätiössä syksyllä 2022, säätiön myöntäessä hankkeelle 50.000 € rahoituksen. Tämä mahdollistaa hankeen käynnistämisen v. 2023 aikana. Jatkorahoitusta hankkeen saamiseksi maaliin ollaan hakemassa talven 2022/23 aikana useista maanpuolustushenkistä toimintaa tukevista säätiöistä, mutta myös yrityksiltä. Hankkeen kokonaisrahoituksen toteutuminen edellyttää kuitenkin pitkäjänteistä työtä, joten ideoita uusistakin rahoituslähteistä vastaanotetaan!
Mitä rahalla sitten saadaan?
Hankkeen toteutuminen takaa ulkosaariston ankariin olosuhteisiin sijoitetun, ainutlaatuisen
sotahistoriallisen kokonaisuuden säilymisen ja mahdollisuuden esitellä sitä tulevaisuudessakin
rannikkotykistön historiasta kiinnostuneille kotimaisille ja ulkomaisille vierailijoille. Vuonna 2022
Kuivasaaressa kävi yli 500 vierailijaa SLRTK:n järjestämillä retkillä ja Maanpuolustuskoulutuksen kursseilla kuuntelemassa oppaiden kertomuksia Suomen rannikkopuolustuksen ja aseistuksen kehittymisestä aina 1900-luvun alkupuolelta nykypäivään.
Esimerkiksi lukiolaisten retkellä kesällä 2022 käytiin oppilaiden, opettajien ja oppaiden välillä
erittäin aktiivista keskustelua Suomen maanpuolustuksellisesta tilanteesta, rannikon
puolustamisesta ja maailmanpoliittisesta tilanteesta. Ja museotykit ja muu kalusto myös päätyivät kymmenien selfieiden kautta someen oppilaiden innostuttua aiheesta. Kuivasaari ja sen ulkoilmamuseo tarjoavat siis hyvän alustan historiallisen tiedon välittämisen ohella keskusteluun maanpuolustuksen nykytilanteesta erilaisista lähtökohdista tulevien vierailijoiden kanssa ja innostaa keskustelemaan – keskustelu isojen tykkien vieressä avaa rannikon puolustamisen historiaa ja nykypäivää hyvin eri tavoin kuin esimerkiksi oppitunti luokkahuoneessa.
0 kommenttia