Käytännössä tämä LinnakeHELMI-hankkeen megatapahtuma kattoi ajan perjantaista 14. elokuuta aina keskiviikkoiltaan 19. elokuuta saakka.
14.8. perjantai. Itse asiassa jo torstaina olivat Harjanti Oy:n lautalla saareen saapuneet 2 x 30 kuution ja 2 x 15 kuution jätelavat sekä pari pienempää säiliötä ongelmajätteille. Lisäksi liikennöitsijältä oli tilattu paikalle mönkijä peräkärryllä sekä haketusasema. Tuli mukana myös killalle uusi pakastin. Tapahtuman koordinaattori (killan puheenjohtaja) Auvo Viita-aho tuli paikalle perjantaina puolelta päivin varoveneellä, joka kyllä pääsi välillä myös kuljetustueksi.
Sotilaskodin 12 hengen iskujoukko RSKY:n Suomenlinnan osaston puheenjohtaja Teija Wessmanin johdolla saapui hieman myöhemmin paikalle Rannikkoprikaatin Utö-luokan aluksella. Rannikkoprikaatilta oli pyydetty tukea kenttäleipomon kuljetukseen Säkylästä Santahaminan kautta Kuivasaareen. RSKY käytti siis tapahtumaa hyväkseen kohentaakseen poikkeustilojen valmiuksiaan kouluttamalla omaa väkeään kenttäleipomon käyttöön. Tiedossa oli siis taatusti tuoreita munkkeja koko tapahtuman ajaksi.
Illalla Santahaminasta lähti kohti Kuivasaarta perinteinen yleisöviikonloppujen kuljetus linnakeveneellä. Nyt mukana oli tavallista enemmän tavaraa, sillä mukaan oli pakattu uusi PuuCee ja ruokaa poikkeuksellisen suurelle joukolle. Viikonlopun vahvuus oli 24 talkoolaista, joista siis puolet sotilaskotisisaria ja yksi ‑veli. Myös killan Ahven-vene saatiin saareen kuljetusavuksi Timon kipparoimana.
15.8. lauantai. Yleisöviikonloppu läpivietiin muuten perinteisesti, mutta toki siirtolavat alkoivat jo täyttyä kun kuljetuksiinkin oli saatu lisäkapasiteettia. Vierailujoukko jaettiin kahteen tykkikierrosryhmään Auvolle ja Pasille. Lisäksi Makkosen Erkki luotsasi pientä luontokierrosryhmää. Hieno sää toi saareen lähes täydet 120 vierailijaa, jotka poistuivat saaresta hymyssä (ehkä hieman sokerisin) suin juuri leivottuja munkkeja nautittuaan.
Toki erityisesti luontotöiden johtamisesta vastannut Susanna Pimenoff jo kiivaasti suunnitteli Auvon kanssa talkoiden läpivientiä. Teloillaan kulkevaa haketinta siirrettiin epähuomiossa ryyppy päällä ja saatiin laite siihen kuntoon, että vain Siitosen Timon kaasarihuolto sai sen uudelleen liikkeelle. Onneksi tämäkin tapahtui viikonloppuna kun saaren ”konemies” oli paikalla.
Mukana oli myös Sotilaskotiliiton tiedottajia kameroineen, joten varmaan voimme lukea Kuivasaaren kenttäleipomon toiminnasta lisää aikanaan.
16.8. sunnuntai. Yleisövierailun osalta sunnuntai oli lauantain toisinto ja Royal Line toi saareen täydet vierailuporukat. Vierailijoiden joukossa oli mm. henkilö, jonka vanhemmat olivat asuneet saaressa 1950-luvulla sekä henkilö, jonka isoisä oli toiminut Obuhovin ensimmäisenä tykinjohtajana. Oli mukana myös välirauhan aikana syntynyt 86-vuotias herrasmies, joka selvisi Obuhovin kiipeilyradasta ongelmitta.
Viikonlopun päätteeksi oli SER-lava jo lähes täynnä vanhoja televisioita, jääkaappeja, helloja ja muuta sähkö- ja elektroniikkaromua. Vanhan kasarmin päätyyn raivattiin romuvarastona toimineesta huoneesta uusi työkaluvarasto, jota alettiin varustaa killan työkaluilla. Paikka on helppokulkuinen ja siksikin sopiva, että sen eteiseen on aikanaan varustettu akkujen latauspiste. Seminaaritilan, eli vanhan kasarmin salin raivaus ja siivous oli aloitettu jo kesäkuussa, mutta nyt sitä vielä hieman viimeisteltiin pesemällä lattiat ja muut pinnat sekä tuomalla tilaan hieman koristusta kuten killan standaareja seinälle ja puuvajasta löytynyt arviolta noin 600 litran muhkea puolukkatynnyri. Saaren kolmas kompostoiva PuuCee saatiin käyttöön ja koeajettua loppuillasta. Oli toiminnan kannalta tärkeätä saada PuuCee myös ruokalan/sotilaskodin läheisyyteen.
17.8. maanantai. Viikonlopun saaressa toimineet killan talkoolaiset poistuivat pääosin sunnuntaina vierailujen päätteeksi. Luonnonhoitoon keskittyviä talkoolaisia alkoi virrata saareen linnakeveneellä, joka otti erityisesti työkalujen kanssa saapuneita kyytiin Santahaminasta kello 8.15 ja muuta talkoojoukkoa Kauppatorilta kello 9.00. Tutustumisen ja orientaation jälkeen jaettiin kaikille kartat ja tehtiin saarikierros, jossa tykkien ohella tutustuttiin myös työalueisiin. Sama toistui tiistaina päivän aluksi.
Maanantai oli suunniteltu varsinaisten talkoopäivien valmistelupäiväksi ja paikalle olikin usutettu sekä Hyrian että Stadin AO:n kouluttajat ja ohjaajat. Mukaan tulivat kuitenkin myös Hyrian aikuisopiskelijat ja maanantain vahvuudeksi muodostui 27 henkilöä. Heti aluksi niitettiinkin kasarmien välinen keto ja siihen nousi telttakylä, sillä hyrialaiset ovat tottuneita retkeilijöitä.
Maanantaina saatiin työsuunnitelma ja kohteiden priorisointi viimeisteltyä ja päästiin tukevasti jo työn nurkkaan kiinni. Oli ihailtavaa katsella sekä ohjaajien että myös jo pitkällä opinnoissaan olevien aikuisopiskelijoiden sekä taitoa että tarmoa. Sekä heinien niitto että puu- ja risusavotat saatiin jo täyteen vauhtiin. Ennallistamisen kannalta oli tärkeätä saada kaadettu heinä pois niityiltä, että arvokas ketokasvillisuus pääsisi ajan kanssa valtaamaan niityt takaisin heinältä. Siksi MTO66:n panssarilavetin taakse perustettiin haketusasema, jolla pinottiin kerroksittain heinää ja haketta pari metriä leveiksi ja noin kahdeksan metriä pitkiksi kompostoituviksi aumoiksi. Puusavotta aloitettiin rivitalon edestä, jossa kaksi komeaa mäntyä oli ahdistettu runsaan tuomikasvuston sekaan lähes näkymättömiin. Saareen pesiytyneen ja vaikeasti kitkettävän vieraslajin, Japanintatarin, poistaminen myös aloitettiin.
Illalla maanantaina haki Ahven Ylitalon Kimmon kipparoimana vielä Santahaminasta muutaman avainhenkilön, kuten mm. tapahtuman sairaanhoitajan Teija Hiltusen, joka tosin vahinkojen jäädessä perin minimaalisiksi saattoi keskittyä monituisiin muihin tehtäviin tapahtuman aikana. Ilta päättyi saunomiseen saaren isossa polttoöljyllä (nyt dieselillä) lämpiävässä kivisaunassa.
18.8. tiistai. Tiistai oli varsinainen talkoopäivä ja leirin vahvuus nousi lähes 70 henkilöön. Pääosa uusista tulijoista oli Stadin ammattiopistossa juuri aloittaneita nuoria opiskelijoita, joista osalle kaikki luonnonhoitoon liittyvä työ oli perin vierasta. Pääosin touhuun tartuttiin tiukassa ohjauksessa kuitenkin innolla. Mukaan tuli myös muita talkoolaisia mm. killasta, Suomenlinnan hoitokunnasta ja Museovirastosta. Nyt työ ulotettiin useille eri niityille ja kedoille. Puu- ja risusavottaa tehtiin runsaasti mm. kasematin itäpäädyn saamiseksi esiin puuston ja vesakon suojista, tykkitien vapauttamiseksi sitä nakertavasta puustosta sekä etelärannan nuorten männiköiden raivaamiseksi mm. valonheitinaseman ympäristöstä. Myös valonheitinradalla raivaustyöt päästiin aloittamaan. Eteläpään metsikköön syntyi komea risuaita mäntyrisusta, joka sopii huonosti heinäkompostia ilmaamaan. Isompia runkoja kuljetettiin osin puuvarastolle, jossa on nyt klapikoneelle töitä useammaksi tunniksi.
Siivouspartio tyhjensi alkuunsa vuosikymmeniä täynnä olleen rannan roskakatoksen. Itäosan tiheikön vanhaa kaatopaikkaa tyhjennettiin myös, mutta ihan kaivuutöihin ei siellä kuitenkaan ryhdytty, vaikka ilmeistä on, että roskaa on sinne vuosikymmeniä haudattu. Pääosa ajasta vietettiin länsirantaa siivotessa. Sieltä saatiinkin saaliiksi merkittävä määrä piikkilankaa, yksi 7 metrinen länsipoiju, runsaasti erilaista muovi- ja muuta roskaa sekä kymmeniä sylillisiä parruja ja muuta jätepuuta. Louhikko oli hankala siivottava ja suuri korkeusero vaikeutti siirtoa kuljetusvälineille. Itärannan kivikosta kerättiin puolestaan kalastusmagneeteilla runsaasti pientä piikkilankajätettä. Magneetilla keräily vaikutti addiktoivan, sillä rannalta piti lähes pakottaa kerääjät pois saunaan. Oman operaationsa aiheutti ongelmajäte, jota saarella on tykkihistoriansa takia ehkä tuhansia litroja. Noin kolmannes ongelmajätteestä pystyttiin tällä kertaa evakuoimaan.
Iltapäivällä Pasi Favorin luotsasi myös pientä Ove Enqvistin isännöimää vierailuporukkaa. Tykkikierroksen lisäksi nämä saivat ihmetellä kaikkea sitä tohinaa, joka tuolloin oli juuri kuumimmillaan eri työpisteillä.
Tiistaiksi kilta oli tilannut ruokahuollon sotilaskodilta, joka tarjosi kaikille herkullisen kasvissosekeiton ja leipää sekä kahvin ja tuoreen munkin, joita saattoi tosin mennä joihinkin suihin hieman useampikin.
Tiistain kuljetus kauppatorilta oli tilattu Royal Linelta, mutta paluukuljetukseen oli osoitettu vain linnakevene, koska oletuksena oli, että pääosa talkoolaisista yöpyisi saaressa. Pääosa ei siihen kuitenkaan ollut varautunut, joten jouduimme hieman soveltamaan ja linnakeveneen lisäksi kuljetusavuksi otettiin sekä Ahven että varovene. Kaikki saatiin kuitenkin kuljetettua ja sitten olikin jäljellä enää perinteinen saunominen, jonka jälkeen saarelle jääneiden kouluttajien kanssa pidettiin tosin vielä lyhyt seuraavan päivän suunnittelusessio.
19.8. keskiviikko. Keskiviikkona pyrittiin saattaamaan aloitetut työt loppuun. Haketin kävi edelleen kuumana, vaikkakin uudella miehistöllä edellisten jo lähdettyä. Kuljetukset rullasivat edelleen lähes tauotta sekä traktorilla että mönkijällä.
Varsinaisesti keskiviikko oli LinnakeHELMI-hankkeen päätöspäivä seminaareineen. Osa talkoolaista tuli saareen jo kahdeksalta linnakeveneellä, mutta seminaarilaiset pääosin Royal Linen kuljettamana klo 9.15 Kauppatorilta. Seminaariin saatiin saaressa jo olevien lisäksi edustajia lähes kaikista keskeistä Kuivasaareen ja hankkeeseen liittyvistä toimijoista kuten Uudenmaan elinvoimakeskus (hankkeen rahoittaja), Puolustuskiinteistöt (omistaja), Rannikkoprikaati (käyttäjä), Metsähallitus (Pikku-Kuivasaaren omistaja), Helsingin kaupunki, Museovirasto ml. Suomenlinnan hoitokunta sekä Suomen luonnonsuojeluliitto. Saarikierroksen ja sotilaskodin kalakeittolounaan jälkeen esiteltiin seminaarissa hankkeen toimeenpano ja tulokset.
Keskiviikon vahvuus oli 42 henkilöä.
Päivä päättyi kuljetuksiin – tälläkin kerralla hieman soveltaen. Royal Line vei seminaarivieraat saaresta kello 16 ja nouti muut kaupunkiin menijät kello 18. Pääosa loppuun asti jääneistä talkoolaisista oli kuitenkin menossa Santahaminaan, johon oli varattu vain pieni, joskin max. 12 henkilöä ottava, varoveneenä toiminut koppivene. Tuulisen kelin ja runsaan Santahaminaan menevän tavaramäärän takia Royal Line suostui ystävällisesti poikkeamaan Santahaminan päälaiturin kautta, mikä helpotti talkoolaisten kotiinpaluuta merkittävästi.
Megatakoot-ryntötyö sai hehkutusta jo aiemmin tekijöiltä, jotka vaikuttivat nauttivan touhusta täysin siemauksin. Nyt hehkutusta saatiin varauksetta myös seminaariyleisöltä. Jokainen pääsi lausumaan ajatuksensa saariston luontotyön haasteista ja niiden voittamisesta. Keskeistä kuitenkin on, että jo ennen seminaaria sai kilta vastaanottaa sekä Hyrian että Stadin AO:n suunnalta sitoumuksia siitä, että nämä haluavat myös jatkossa olla ylläpitämässä Kuivasaaren luonnon monimuotoisuutta sekä organisaatioina että monet myös yksilöinä killan jäsenyyden kautta. Nyt myös lähes järjestään seminaarissa aiheesta keskustelleet tahot vakuuttivat halukkuuttaan olla tavalla tai toisella mukana jatkossakin.
Lopuksi. Tapahtuman päätteeksi oltiin vanhan sanonnan mukaisesti väsyneitä, mutta onnellisia. Työn jälki oli kaikkien talkoolaisten nähtävissä. Kaikki oli sujunut ihan tolkuttoman hienosti ja henki oli ollut tapahtumassa mitä mainioin. Toki valtava merkitys oli myös säällä, joka pysyi aurinkoisena käytännössä läpi tapahtuman. Kuinka onnekkaita olimmekaan, koska jo torstaina satoi tuntitolkulla, välillä rajustikin.
Kiitos siis kaikille teille lähes sadalle henkilölle, jotka annoitte panoksenne tälle tempaukselle. Toivottavasti monet teistä nähdään vielä uudelleen tällä ainutlaatuisella ulkosaariston helmellä.