KILTA LUONNON ASIALLA
Suomenlinnan rannikkotykistökillan arki pyörii melko tavalla kolmen kokonaisuuden ympärillä. Huolehdittavana killalla ovat sekä Kuivasaaren että Järvön saaret sekä aluskalustoa – erityisesti linnakevene M/S Kuivasaari. Joka kesä tekevät kiltalaiset useita satoja talkootunteja saarten ylläpidon ja merenkulkuharjoitusten eteen.
Aina kilta on kantanut huolta myös saarten luonnosta, mutta tänä kesänä on Kuivasaaressa ollut luonnon ympärillä tavallista enemmän pöhinää. Killan historiallisena ykköstehtävänä Kuivasaaressa on Sotamuseon omistamien lukuisten tykkien ja tykkiasemien kunnossapito – ja tietysti myös niiden esittely kiinnostuneille yleisöille.
Pysyvänä kiinnostuksen kohteena killalla on ollut myös saaren rakennettu kulttuuriympäristö, joka on muiden linnakesaarten tapaan vaarassa rappeutua, sillä sen enempää omistajalla kuin haltijallakaan eivät resurssit ja mielenkiinto riitä rakennusten ja rakenteiden kunnossapitoon. Kilta on antanut rakennuksille tarvittaessa ”hengenpelastavaa ensiapua”, mutta haluaisi jatkossa ottaa kunnossapidossa suuremman roolin.
Suomenlinnan rannikkotykistökilta ry
Linnakesaarten luonnon monimuotoisuuden ennallistamisen keinot
(LinnakeHELMI)
Luonnosta saaressa on tosiaan aina jossakin määrin huolehdittu. Paikkoja on pidetty siistinä ja erityisesi kulkuväyliä on niitetty esittelyiden mahdollistamiseksi. Myös saaren niittyjä on ajeltu heinittymisen rajoittamiseksi. Parhaillaan on kuitenkin meneillään Uudenmaan ELY-keskuksen tukema LinnakeHELMI -hanke, jossa luonnon ammattilaisten (Luontotieto Keiron Oy ja Hyria Koulutus) tuella laaditaan saaren luonnon kunnossapito-ohjeistus, hankitaan siihen sopiva kalusto ja aloitetaan ammattilaisten ohjauksessa saaren luonnon johdonmukainen ylläpito.
Killan hankekumppanit
Hankkeen rahoittaa Uudenmaan elinvoimakeskus. Luontotieto Keiron Oy laati hankkeen luontoselvityksen, jonka pohjalta Hyria Koulutus Oy laati oppilastöinä sekä hoito-ohjeen että hoitokortit
Hanke päättyy vuoden 2026 syksyllä ja tositoimiin päästiinkin 2025 keväästä lähtien ja selvitykset, suunnitelmat ja ohjeistus ovat nyt valmiina – myös hoitoon tarvittavaa kalustoa on hankittu lisää. Keväälle 2026 on suunniteltu pienimotoisia talkoita, joissa ohjeistusta päästään testaamaan. Aina juhannuksen asti on luonnossa temmellystä vältettävä, sillä saarella pesii useita eri lintulajeja, joita ei auta kohtuuttomasi häiritä. Juhannuksen jälkeen talkoiden volyymiä voidaan lisätä.
Töitä on paljon. Vieraslajit ovat monen saaren vitsaus. Yllättäen Kuivasaaresta ei löydy kurtturuusua, mutta sen sijaan esimerkiksi Japanintatar on juurtunut saaren ikävästi. Yhtenä isona urakkana ovat pahasti rakennuksia ja muita rakenteita murtavat taimet ja puusto, jotka on karsittava. Pahimmin puusto on vallannut saaren tärkeimmäksi rakennetun kulttuuriperinnön edustajaksi luokitellun vanhan valonheitinradan, joka on useita satoja metrejä pitkä kaunis ratapenger. Havukasvustoa ja muita haitallisia kasveja on karsittava myös saaren poikkeuksellisen monimotoisilta ja kauniilta kedoilta ja niityiltä, joiden hoitoon olemmekin saaneet paljon uutta näkökulmaa. Olemme oppineet muun muassa, että siimaleikkuri ei sovellu niittyjen ylläpitoon, sillä se repii ikävästi juurikin niitä kukkia ja kasveja, jotka niityllä halutaan säilyttää ja saada kukoistamaan. Opimme pikkuhiljaa yhtä sun toista kasveista, kuten vaikkapa suojelemaan keltamataraa ja karsimaan paimenmataraa.
Jo olemassa olevaa tietopohjaa saarella esiintyvien luontotyyppien levinneisyydestä kartutetaan maastokartoituksilla. Niiden tavoitteena on 1) tunnistaa ja rajata saarella esiintyvät luontotyypit ja 2) perustaa uhanalaisten ja/tai ennallistettavien luontotyyppien tilan seuraamiseksi pysyvät koealat, jotta voidaan seurata hoitotoimenpiteiden vaikutuksia luontotyyppien tilan kehitykseen. Tästä johtuen kartoitusten tarkkuus on tavanomaista suurempaa. Luontotyyppien määrittäminen perustuu saarella tehtäviin kasvillisuuskartoituksiin, minkä lisäksi määritetään myös muita elinympäristön rakennepiirteitä, kuten luonnontilaisuus (lahopuun määrä, paahteisuus), sekä umpeenkasvun aste ja ihmisen vaikutus luontotyyppeihin. Luontotyyppikuviot rajataan, numeroidaan, kuvataan ja sijoitetaan kartalle, minkä lisäksi niistä tuotetaan polygoniaineisto. Ennallistamisen vaikutuksien tutkimiseksi arvokkaisiin luontotyyppeihin perustetaan 20-30 neliöruutua, joissa tapahtuvia kasvillisuusmuutoksia seurataan myös hankkeen päätyttyä. Seuranta-aloilta tunnistetaan lajisto ja määritetään lajiston runsaussuhteet. Kartoituksissa koottu tieto julkaistaan raportissa, johon kootaan olemassa oleva tietoa Kuivasaaren luonnon monimuotoisuudesta.
Kuivasaaren päänähtävyys lienee silti jatkossakin 12 tuuman kaksoistykkitorni (Obuhov). Tosin sen ja koko kasematin ampumasuunta on umpeen metsittynyt. Luonnon ennallistamishankkeeseen sopisi myös ampumasektorin raivaus – katsotaan nyt päästäänkö siihenkin aikanaan, edes osittain.
Hankkeen on tarkoitus huipentua 2026 elokuun puolenvälin jälkeen seminaariin, johon kaikki keskeiset toimijat pyritään saamaan paikalle. Seminaarissa esiteltäisiin hanke ja sen saavutukset. Seminaarinkin myötä uskotaan saatavan tukea sekä Kuivasaaren luonnon ylläpidolle että vastaaville projekteille muualla saaristossa. Seminaarin yhteydessä voisimme toteuttaa myös laajamittaiset talkoot, jossa tekijöiksi houkuteltaisiin killan ulkopuolelta saariston luonnon suojelusta kiinnostuneita henkilöitä – ja tietysti myös luonnonhoidon ammattilaisia johtamaan ja valvomaan talkootöitä. Samassa yhteydessä saataisiin tehtyä myös suursiivous, sillä pikatarkastelun perusteella saataisiin saaresta pois jopa parikymmentä jätelavallista vuosikymmenten varrella kertynyttä metallia, SER-jätettä sekä sekajätettä.
Luontotyön ammattilaiset ovat olleet siinä määrin täpinöissään saaren monimuotoisesta luonnosta, että uskon luontokierrosten suosion kasvavan. Saattaa myös olla, että harventuvien tykkijullien korvaajiksi kiltakin saa jäsenikseen jatkossa yhä enenevässä määrin luontotalkoisiin halajavia henkilöitä. Hyvä niin, sillä tekemistä saaressa on loputtomasti.