Megatalkoot

Vaaran paikat merkitään selkeästi työturvallisuuden parantamiseksi. Huoltoreitit suunnitellaan niin että jäte saadaan siirrettyä koneellisesti (traktori ja mönkijä).

1.
Puuston leviäminen uhkaa niittyjä ja arvokasta niittylajistoa. Hoidettavilta nii-tyiltä poistetaan ensisijaisesti puun taimet ja katajat, jos mahdollista myös suurempia puita ainakin valikoivasti.
2.
Puut jätetään saareen lahoamaan hoidon kannalta käytännöllisiin paikkoihin. Puukasat sijoitetaan metsään tai paikkoihin, jotka eivät estä tai hankaloita ylläpitävää hoitoa tai pidennä huoltoreittejä. Lahoava puuaines rehevöittää maata, joten ne tulee poistaa niityltä eikä niitä tule sijoittaa edes niityn reu-naosiin. Puita voidaan käyttää myös polttopuuksi. Puiden risuista voidaan tehdä risuaitoja esimerkiksi rajaamaan kulkua. Puusta ja oksista tehtävää ha-ketta voidaan käyttää huussin kuivikkeena ja kompostin seosaineena.
3.
Niittyjen laidoilta vähennetään puustoa, jotta niittyala säilyy eikä varjostus ja karike rehevöitä niittyä.
4.
Puut ja puiden vesat poistetaan rakennusten reunoilta 4-5 metrin etäisyy-dellä. Tämä ylläpitää rakennusten teknistä kuntoa. Puunjuuret rikkovat beto-nia, karike pitää pinnat kosteana ja puista lähtee levää kasvamaan pintoihin.
5.
Puita, pensaita ja kosteutta ylläpitävää orgaanista aineista poistetaan ainakin valikoiden valoheitinradalta, tykkiasemilta, rakenteiden katoilta, tykkitien
39
penkereeltä ja muilta rakenteilta sekä niiden läheisyydestä. Lähtökohtaisesti rakennevaurioita pyritään estämään kaatamalla puita, jotta rakenteisiin yltä-vät juuret eivät kasvaisi entistä suuremmiksi. Puiden poistossa on huomioi-tava se, että kaadon jälkeen lahoavat juuret voivat aiheuttaa rakenteiden sor-tumista. Tarvittaessa konsultoidaan museoviranomaisia tai rakennusten en-tisöijiä.
6.
Arvokasta kalliokedon kasvillisuutta on mahdollisuuksien mukaan varottava puiden poistossa, mutta lievä kuluminen voi olla jopa hyödyllistä. Käytännössä suositaan ruohoja ja saaren erikoisuutta, mätäsrikkoa. Huoltoreittien valin-noissa ei ole syytä varoa sammalikkoa tai poronjäkäliä, vaan näitä saa mie-lellään kuluttaa pois.
7.
Tärkeimpien saareen alun perin kuuluvien tykkien pääampumalinjoilta voisi karsia puustoa, jos metsuritöitä hallitsevia henkilöitä on riittävästi. Luontoar-vojen kannalta siitä ei ole hyötyä, mutta tämä on perustelua kulttuurihistori-allisesti. Kasematin itäinen näkymäakseli on helpoiten avattavissa poistamalla tykkitien pohjoispuolelta muutama koivu, raita ja ainakin yksi mänty. Sama näkymälinja levenee selkeämmin hahmotettavaksi, jos kasematin itäpuolelta poisteaan rakennusta turhan lähellä kasvavat lehtipuut ja joitakin nuorehkoja lehtipuita polun ja kasematin välistä.
8.
Ampumarata avataan kulttuurihistoriallisista syistä, mikäli hoitoresursseja on riittävästi. Siltä poistetaan puuvartista kasvillisuutta runsain mitoin, jolloin niittylajistolle syntyy lisää tilaa. Radan käyttömahdollisuuksia tutkitaan lisää, jotta uudella käyttöidealla voidaan tuottaa riittävästi hyötyä vaivaan nähden.

1.
Niityt priorisoidaan ennallistamispotentiaalinsa mukaan. Tärkeimmät kunnostetaan ensimmäisinä ja heikoimmat jätetään odottamaan seuraavia maastokausia. Tällä keinolla saadaan hoitotarve porrastettua kohtuulliseksi suh-teessa hoitajien määrään. Samalla opitaan miten eri hoitokeinot vaikuttavat milläkin niityllä. Tekemällä hoito hallitusti ja oppimalla aiemmista maastokausista hoito tuo tuloksia ajan kanssa eikä tuota suuria pettymyksiä.
2.
Alkuraivaus vaatii suuren työpanoksen verrattuna ylläpitohoitoon. Puuvartis-ten poisto ja pahasti heinittyneen, paksun niityn niitto kestää huomattavasti kauemmin kuin jo muutaman kerran niitetyn, harvemman niityn niitto. Alku-raivausta kannattaa tehdä porrastetusti eri kuvioille eri vuosina.
3.
Kedoilta poistetaan puuvartiset kasvit varpuja myöten. Ainakin kasematin keto nro 16 on priorisoitava kohde. Siltä on toistaiseksi helppo poistaa mäntyjen ja katajien taimet, mutta suurempien katajien kohdalla raivaussaha on jo tarpeellinen. Varvut poistetaan mukaan lukien sekä kanerva että variksen-marja.
4.
Pohjoisen sorakentältä (nro 1, kuva 7) olisi tehokkainta kaivaa ylös puiden jo järeiksi muuttuneet, vesovat kannot, jotka myös haittaavat niittämistä ja ken-tän käyttöä. Kaivinkone voisi kerralla tehdä koko alueen juurien kaivuun, jolla säästyttäisiin jatkuvasta vesojen leikkaustarpeesta. Leikkaus tuskin edes toisi puita näivettävää lopputulosta, sillä vesovat kannot ovat jo järeitä. Puiden kuolemaan tarvitaan kertoman mukaan jopa 6 leikkausta kasvukauden aikana.
5.
Niittoa tehdään kunnostusvaiheessa 1-3 kertaa kasvukauden aikana; touko-kesäkuun vaihteessa, heinäkuussa ja elo-syyskuussa. Ajoitus räätälöidään kuvion lajiston mukaan ja se riippuu vuoden sääolosuhteista ja linnuston pesin-nästä.
6.
Niitossa suositaan leikkaava terää, eli pensasleikkuria tai viikatetta.
7.
Kunnostusvaiheessa voidaan käyttää paksulle heinäniitylle myös siimaleikku-ria, jos pensasleikkureita tai viikatteita ei ole riittävästi talkoolaisiin nähden. Tulee kuitenkin muistaa, että siimaleikkurin jätteen haravointi on hidasta.
8.
Niittojäte haravoidaan pois tarkasti, jolloin maannos ohenee ja auringon lämpö yltää maanpintaan. Tällöin siemenpankissa odottavat ruohojen siemenet saattavat itää. Haravoinnin voidaan laskea vievän noin kaksin- tai kolminkertaisen ajan leikkaavaan niittoon verrattuna. Haravointi on merkittävästi nopeampaa, jos niitossa käytetään pensasleikkuria tai viikatetta eikä kasveja silpuksi repivää siimaleikkuria.
9.
Niittojätteelle perustetaan yksi tai useampi komposti niittyjä lähellä olevaan paikkaan, jossa maisemaa heikentävä ja rehevöittävä vaikutus ei haittaa muita tavoitteita. Toimivaa kompostointia varten tarvitaan puuhaketta, jota voi tuottaa saarelta kaadettavista puista. Riittävän järeä haketin on suositel-tavaa esim. vuokrata pian puiden kaatojen ja risujen koonnin jälkeen. Trak-toriin liitettävät hakettimet ovat teholtaan voimakkaimpia.